Tasapainottelua kahden kaupungin, päiväopiskelun ja töiden välillä – miten se on onnistunut?

Kaupallinen yhteistyö: Haaga-Helia ammattikorkeakoulu

Reilu kaksi ja puoli vuotta sitten aloitin elämässäni uuden sivun. Sellaisen, jota en uskonut koskaan tekeväni, mutta joka on sittemmin tuntunut oikealta ratkaisulta.

Aloitin tradenomiopinnot päiväopiskelijana Haaga-Heliassa, Tampereella asuen ja samalla töissä käyden. Näin ääneen sanottuna aikamoinen sekasoppa.

Miten päädyin tällaiseen ratkaisuun?

Kun kolme vuotta takaperin ruksin yhteishakulomaketta, ei ykkösenä ollut Haaga-Helia. Tietysti juuri Tampereelle kotiutuneena hain myös tänne opiskelemaan ja myönnettäköön, kun tulokset opiskelijavalinnoista tuli ja pisteet eivät ykkösvaihtoehtoon riittäneet, koin melkoista panikointia. En oikeastaan ollut kertaakaan ihan tosissani pohtinut sitä vaihtoehtoa, että entä jos. Entä jos saankin jonkun toisen opiskelupaikan.

Vaikka mielessä pariin otteeseen kävi myös (hullu) ajatus siitä, että jättäisin opiskelupaikan vastaanottamatta, niin samaan aikaan tiesin tulevani katumapäälle. Olin niin kovasti halunnut päästä kiinni tradenomiopintoihin, ja nyt se mahdollisuus oli koittanut. Ei siis lopulta auttanut, kuin hyväksyä paikka ja alkaa toden teolla pohtia mitä tuleman pitää.

Se, mikä lopulta vahvisti päätökseni hyväksyä opiskelupaikka Haaga-Helian ammattikorkeakoulusta, oli ehdottomasti koulun maine. Uskon vahvasti siihen, että kaikella on tarkoituksensa ja niin uskoin tämänkin tapahtuman kohdalla.

Muuttoa Helsinkiin on tullut kyllä usein pohdiskeltua ja pariin otteeseen se ajatus tuntui jo suht varmaltakin – haettiin poikaystävän kanssa pääkaupunkiseudulta töitä ja asuntonäytöissäkin tuli käytyä. Kuitenkin siinä vaiheessa kun oltiin lähes valmiita muuttaamaan, oli kahden kaupungin välillä reissaamista jatkunut jo puolitoista vuotta ja elämä rullaillut hyvin siinä samalla. Alunperin väliaikaisena nähty tilanne saikin jatkua ja nyt opinnot ovatkin jo loppusuoralla!

Miltä tasapainottelu kahden kaupungin, opiskeluiden ja töiden kanssa on tuntunut?

Yllättävän vaivattomalta ja oikeastaan aika mukavalta.

Ensimmäinen ajatus opintojen alkaessa oli tietysti se, että miten sitä jaksaakaan jos joutuu ravaamaan viikosta toiseen Helsingissä ja mahdollisesti koulupäivien jälkeen vielä kiiruhtamaan työvuoroon. Ei se normaalein opiskelijan elämäntilanne, mutta jo paljastaakseni, ei yhtään niin kamala kuin ajatella saattaa.

Välillä helpompaa, välillä vaikeampaa

Helppoahan tää ei aina ole ollut. Sellaisina viikkoina, kun aamulla herätyskello on soittanut neljältä, juna on lähtenyt aamukuudelta ja tullut takaisin neljältä iltapäivällä ja on pitänyt vielä juosta illaksi työvuoroon, on hermot meinanneet olla pikkasen kireellä. Opiskelujen ohella töitä on kuitenkin tullut tehtyä keskimäärin 15 tuntia viikossa, eli tasapainottelu on todella kuvastanut viimeisten vuosieni arkea.

Tietysti omaa tilannetta on helpottanut se, ettei kouluviikot tai -päivät ole olleet kovin pitkiä. Oon itse valikoinut kursseja vapaampaa lukujärjestystä silmällä pitäen, ja onkin ollut harvassa sellaiset viikot, kun koululla olisi tarvinnut olla edes neljänä päivänä viikossa tai neljää tuntia päivässä kauemmin. Toki opiskelu on todella itsenäistä ja vaikka läsnä ei niinkään tarvitsisi olla, on kotona tehtävä hommia. Itselleni kuitenkin läsnäolo on se ratkaiseva tekijä, sillä kotona sohvannurkassa koulutehtäviä tulee tehtyä jopa mielellään.

Mä oon kulkenut Tampere – Helsinki väliä junalla ja ne matkat ovat mulle sellaista pakollista omaa aikaa, jota ei välttämättä tuu muuten liiaksi otettua. Niinä hetkinä saan olla tyystin rauhassa omissa maailmoissani tai halutessani tehdä kouluhommia, mikä on taas kivasti kotona vietetystä vapaa-ajasta pois. Arki ei myöskään ole ollut missään nimessä tylsää tai yksitoikkoista – mä oon sellainen, joka tykkää arjen vaihtelevuudesta ja erilaisista, pienistäkin seikkailuista, joten sitä on kyllä tänä aikana saanut kokea.

Heikkoja hetkiä on todellakin koettu, mutta koen, että sitäkin enemmän oon silti saanut nauttia arjestani ja olla tyytyväinen omiin valintoihini.

• 

• 

Vinkit sulle, joka pohdit miten tasapainottelu onnistuisi:

• Aikataulutus, aikataulutus, aikataulutus. Erityisesti niinä viikkoina, kun koulua ja mahdollisia töitä on normaalia enemmän, on tärkeää tietää missä ja milloin pitää olla ja miten hoitaa kaikki vaadittavat koulutehtävät ja tietty muut arjen askareet, kuten liikkuminen ja ihan vaan kaupassa käynti.

• Valitse kurssit oman mielesi mukaan. Kuten jo mainitsin, lyhkäsemmät koulupäivät- ja viikot ovat pitkälti sen ansiota, millaisia kursseja ja kuinka paljon oon niitä valinnut. Kun toiset ovat käyneet pakollisia ja vapaavalintaisia kursseja useamman päällekkäin, mä oon valinnut sellaisen minimimäärän ja käynyt myös verkkokursseja ja näin mahdollistanut itselleni rennomman lukujärjestyksen.

• Pidä hyvinvoinnistasi huolta. Oman hyvinvoinnin tärkeys todella korostuu tällaisessa tilanteessa. Siispä lepää ja nuku riittävästi, kerää energiaa kivoista jutuista kuten liikunnasta, syö hyvin niinäkin aamuina kun herätyskello on herättänyt aivan liian aikaisin ja ruoka ei maita. Kun energiaa on fyysisellä ja henkisellä tasolla riittävästi, on reissailun, opiskelun ja töiden tasapainottaminen huomattavasti helpompaa.

• Jos käyt myös töissä, tee vain sen verran töitä kuin jaksat. Ei ole tietenkään itsestäänselvyys, että työpaikalla on mahdollisuus valita, mutta oma kokemukseni on se, että opiskelijan aikatauluja kyllä kuunnellaan ja arvostetaan. Uskalla siis rohkeasti jakaa ajatuksiasi työpaikalla ja tarvittaessa ja mahdollisuuksien mukaan pienennä sopimustasi.

• Pro tip: varastoi junalippuja alennusten aikaan. VR:n sarjalippuja saa tietyin väliajoin hyvällä alennuksella ja allekirjoittanut on ainakin hamstrannut niitä silloin huolella!

Vaikka opiskelupaikan hyväksyminen silloin kaiken panikoinnin ja epäröinnin keskellä tuntui jännittävältä, on tämä elämäntilanne ollut lopulta paras mahdollinen ratkaisu koulua myöden.

Jaksoin uskoa, että tälläkin opiskelupaikan saannilla oli tarkoituksensa ja sittemmin oonkin ymmärtänyt sen olevan itse Haaga-Helia. Kaikkien saatujen ajankohtaisten tietojen ja oppien jälkeen tiedän päässeeni just oikeaan ja rehellisesti, omasta mielestäni parhaaseen mahdolliseen kouluun. Oon myös saanut asua lempikaupungissani ja kotiutua tänne entistä paremmin, mikä on mulle paljon tärkeämpää, kuin yksikään juniin kulutettu pennonen tai ajoittain koettu väsymys.

Teille, joilla ensi viikolla alkava yhteishaku on ajankohtainen ja mietitte, olisiko kahden kaupungin välillä tasapainoittelu mahdollista tai vaihtoehtoisesti töiden ja opiskelujen yhdistäminen – ehdottomasti on, jos niin tahtoo!