Miksi matkustelen?

Mitä matkustaminen mulle merkitsee? Miksi nautin matkustamisesta ja miten se vaikuttaa muhun? Onko se lepoa vai uusia kokemuksia? Tänä vuonna on tullut reissattua Barcelonaan sekä Amsterdamiin ja vielä olisi kesällä tulossa Gdansk ja syksyllä vuosia unelmana ollut pariviikkoinen matka New Yorkiin sekä mahdollisesti San Franciscoon. Tänään avaankin teille ajatuksiani siitä, miksi matkustan niin usein kuin mahdollista ja mikä siinä oikeastaan edes kiehtoo.

Mun reissausintoni on noussut oikeastaan vasta muutaman vuoden sisällä. Lapsena en käynyt Ruotsia tai Viroa pidemmällä, ja ensimmäiset etelänmatkani tulikin toteutettua vasta yläasteiässä. Niiden matkojen jälkeen meni vielä muutama vuosi, ennen kuin matkakuumeeni tosissaan kroonistui. Vaikka elämäntilanteeni onkin nyt opiskelujen ja töiden vuoksi melko kiireistäkin välillä, niin yritän silti mahduttaa reissuja mahdollisiin väleihin.

Mulle matkustaminen ei ole arjen pakoilemista. Viihdyn kotona ja arjessani ja Tampere on ehdottomasti mulle se paras paikka olla. Mussa kuitenkin virtaa todellinen seikkailuhenki ja halu nähdä, kokea ja tuntea. Matkustaessa tunnen sellaisia fiiliksiä, joita normaalissa arjessa ei välttämättä tunne. Nautin uusista, upeista maisemista ja siitä tunteesta joka tulee, kun ei tiedä mitä seuraavan nurkan takana on. Ja tästä kaikesta tekee vielä parempaa, kun sen pystyy jakamaan toisen kanssa.

Ei myöskään turhaan sanota, että matkustaminen avartaa sillä sitä se tosiaan tekee. Kulttuurit ovat niin erilaisia ja vaikken olekaan saanut kuin vasta pintaraapaisua eri maista, niin olen päässyt näkemään kuinka eri tavoin ihmiset voikaan elää. Reissussa oppii kerta toisensa jälkeen jotain uutta tästä suuresta maailmasta, kun pelkästään eri ympäristöjen hajut tuovat uutta perspektiiviä asioihin. En tietenkään hae matkoiltani ainoastaan perspektiiviä elämääni, mutta en myöskään koe kaipaavani päivästä toiseen rantatuoleilla makoilua.

Matkustaminen pitää mun mielen virkeänä ja koen, että henkinen hyvinvointini kaipaa sitä. Ei siksi, että kotona oleminen olisi ahdistavaa tai etten jaksaisi arkeani, vaan ehkä juuri siksi että arkeni olisi jatkossakin kivaa. Reissussa ei tarvi miettiä sitä, kuinka pyykkivuori kasvaa, aamukahviin ei ole maitoa tai soitetaanko töihin tuuraajaksi. Reissussa saa vaan olla, miettimättä velvollisuuksia. Ja vaikka tykkäänkin arkiminästäni, niin kukapa ei tykkäisi stressittömästä lomaminästä vielä hieman enemmän?

Mainittakoon myös, etten matkusta kovinkaan kalliisti. Oon heti ensimmäisiä omia matkojani maksaessa tajunnut, että halvempaa ja jopa parempaa voi saada jos jaksaa nähdä vähän vaivaa. En kaipaa luksusta esimerkiksi hotellilta, koska loppujen lopuksi siellä ei edes vietetä aikaa yöunia enempää ja lentoja löytyy pienellä vaivalla tai sattumalta hyvinkin edullisesti. En siis koe, että reissaaminen olisi loppujen lopuksi niin mahdottoman kallista, vaikka se vuodessa yksi suurimpia menoeriäni onkin. Uusien kokemuksien ja perspektiivien saamista ei voi kuitenkaan mitata rahassa ja siksi mielelläni siihen myös sijoitan.

Sanotaanko nyt näin, että pystyisin elämään ilman reissuja, mutten yksinkertaisesti halua. Matkustaminen on mielestäni yksi parhaita asioita, mitä elämässä voi tehdä – se antaa energiaa ja ihan uudenlaista sisältöä elämään. Ja vaikka oon nähnyt maailmasta vasta murto-osan, niin juuri sen vuoksi haluan nähdä enemmän.

Siksi mä matkustelen.