January 11, 2018

ELÄMÄNKUMPPANINA MIGREENI

Tänään kerron aiheesta, josta kirjoittaminen on tuntunut jostain syystä tosi hankalalta. Tarkemmin sairaudesta, joka on ollut mun kiusana jo useamman vuoden ajan.
  IMG_4035

Mä uskon, että suurin osa tuntee edes yhden joka kärsii migreenistä. Ja suurimmalla osalla on myös sairaudesta oma käsityksensä, joka tuntuu valitettavan usein olevan vääränlainen. Oon useampaan kertaan kuullut mm. sanat "Ota buranaa" tai "Käy vaikka happihyppelyllä", mutta mä en ota migreeniini buranaa tai käy happihyppelyllä. Mut migreeni laittaa sängyn pohjalle mahdollisimman hämärään, jopa pimeään ilman minkäänmoisia ääniä. Kovimman kohtauksen aikana mulla ei tuu mieleenkään katsoa esimerkiksi puhelinta, koska vähäinenkin valo saa mut voimaan silloin entistä pahemmin. Sillon viimeinen asia mielessä on "happihyppelylle" lähteminen.

Jos kärsin pääkivusta, se voi tehdä mut onnelliseksi. Miettikää. Joskus, kuten nyt, mulla saattaa olla monta päivää, jopa viikkoja kestävä päänsärkyputki ja vaikka se äryttääkin, niin tunnen silloin olevani onnekas siitä, että se on "vaan päänsärkyä". Silloin mä pystyn tekemään asioita, olemaan ulkona, näkemään kavereita ja nauttimaan päivistäni, mut migreenissä en. Migreeni lamaannuttaa useimmiten ihan totaalisesti ja harvassa on ne migreenikohtaukset, kun jaksaa tehdä jotain ja sekin tapahtuu silti sängynpohjalla.

Liian moni valitettavasti vähättelee migreeniä ja mua oikeesti harmittaa, kun joillekin migreeni on synonyymi päänsärylle. Ja tokihan se on myös päänsärkyä, mutta kohtauksen aikana sellaista, joka vetää sut oikeasti pohjalle. Mä oon joutunut jättämään esimerkiksi työvuoroja välistä migreenin takia ja vaikka se ei sairautena hävetä mua, niin töihin ilmoittaminen on tuntunut joka kerta isolta kynnykseltä, koska ikinä ei tiedä miten toinen reagoi. Monet vaan jostain syystä vähättelee kyseistä sairautta ja toisaalta ymmärtäähän sen, jos ei ikinä itse ole sitä kokenut.

IMG_4074

Niille, jotka eivät ota migreeniä vakavasti, voin kertoa että se ei ole leikkiä. Miltä migreeni sitten voi pahimmillaan tuntua? Koska mä sairastan aurallista migreeniä, saatan ennen kohtausta nähdä niin sanottuja tähtiä tai sahalaitaista kuviota, mistä tiedän kohta tapahtuvan. Tunnen ylitsepääsemätöntä voimattomuutta kropassa ja haluan vaan äkkiä makuulle. Maatessakin heikottaa, oksettaa, huimaa eikä mikään asento auta ja kun yritän löytää hyvää asentoa, heikottaa vielä enemmän - makaan siis liikkumattomana kovissa kivuissa. Silmät ei kestä valoa, näkökenttä on sekava ja silmiä särkee vaikka ne olisi kiinni. Puhe saattaa sammaltaa, pienetkin äänet tuntuu raskailta ja toimintakyky katoaa. Puhumattakaan jyskyttävästä pää- ja niskasärystä, jonka kovuutta en rehellisesti pysty edes kuvailemaan. Uusimpana oireena mulla on alkanut tulemaan myös tietynlaista niskan nykimistä, ihan kuin haluaisin niskan menevän paikoilleen.

Että semmosta. Mä oon totta kai oppinut elämään tän kanssa ja mä oon onnekas siitä, että pahempien kohtausten välillä saattaa nykyään mennä viikkojakin *koputtaa puuta*. Aina se ei kuitenkaan niin ole ollut ja koskaan ei tiedä milloin seuraava kohtaus tai jopa putki iskee. Silti mä oon epäonnekas, kun välillä kohtauslääkkeet eivät auta mua ja joudun vaan kärsimään. Kohtauslääkkeen auttaessa saatan nukahtaa alta aikayksikön kun se pääsee vaikuttamaan, mut jos näin ei tapahdu, niin nukahtaminen niin kovissa kivuissa ei onnistu vaikka se on silloin ainoa asia jota toivon. Kolmiolääkkeet aiheuttaa myös sen, että vaikuttaessaan ne tekee joksikin aikaa entistä pahemman olon, mikä on sinänsä ristiriitaista, mutta sillonpahan ainakin tietää että kohta mahdollisesti helpottaa.
  IMG_4077

Syy miksi halusin tästä vihdoin kirjoittaa, on taas viime aikoina lisääntyneet migreenikivut. Jokukin kerta makasin monta tuntia putkeen pimeässä aikaisemmin mainittujen oireiden kera äidin samalla tuodessa mulle aika ajoin lääkettä, kunnes vihdoin useamman tunnin ja lääkkeen jälkeen alkoi helpottamaan. Mutta läheskään joka kerta se ei ole näin helposti ohi - joskus saattaa mennä kokonainen päivä, joskus useampikin... Kohtaus kuitenkin aiheuttaa aina sen, että seuraavakin päivä menee tietynlaisessa sumussa ja pieni, ärsyttävä päänsärky vaivaa koko ajan.

Migreeni on sairaus, jota en toivoisi kellekkään, mut jonka kanssa mä oon oppinut elämään.

4 comments:

  1. Täällä toinen migreeniä sairastava ja täysin samoja fiiliksiä kokeva!! Itellä on esioireeton migreeni. Koskaan ei tiedä iskeekö se päälle keskellä yötä, töissä, kaupassa tai auton ratissa. Voin niin samaistua tuohon "ota buranaa, sillä menee ohi, se on vaan päänsärky".. En voi ymmärtää, miksi sairauksia jotka eivät näy ihmisestä ulospäin ei oteta ikinä kovin todesta. Tuskin kukaan haluaa lääkkeitä turhaan syödä, varsinkin kun itellä tulee jokaisesta kohtauslääkkeestä järjettömän huono olo. Tsemppiä hurjasti sinne migreenin kanssa <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Toi on kyllä niin totisinta totta, että koskaan ei tiedä millon iskee ja monesti se sitten iskeekin ihan väärään aikaan väärässä paikassa! Se on kyllä ikuinen ihmetyksen aihe, mutta sellasia me ihmiset kai ollaan, että ennen ei ymmärretä kunnes se osuu kohdalle...

      Tsemppiä sullekin Emilia ja kiitos kommentista! <3

      Delete
  2. Hui, kuulostaa kamalalta ja pelottavalta! Olen siis itsekin sairastanut migreeniä nyt puolitoista vuotta. Mutta mun migreeni ei ole aurallinen enkä saa kohtauksia kun ehkä kerran kahdessa kuukaudessa. Mulla on se aivan järkyttävä päänsärky ja pahoinvointi, joka tuntuu päässä sekin. Samantien on mentävä makuulle ja nukkumaan. Mikään muu ei auta. Nykyään mulla on välillä myös noussut kuumetta tai ajatukset ei toimi yhtään (en muistanut mun kotiosoitetta esim). Pelottavaa jos tää sairaus voi alkaa muuttumaan pahemmaks...(?). Mä oon ilmeisesti päässyt aika vähällä, kun luin sun tarinaa. Tsemppiä ihan hirveesti sulle!

    Muakin inhottaa soittaa töihin et on migreeni ja en tule töihin. Mutta mulla menee koko päivä toipua kohtauksesta. Onneks mun pomo on tosi ymmärtäväinen. Meillä on yks toinenkin migreenistä kärsivä töissä, voi johtua siitäkin ymmärrys. Mutta kyllä se silti harmittaa, varsinkin jos tietää töissä olevan kiire.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi ei, tuntuu joka kerta pahalta kun kuulee toisen tarinaa, kun tietää miltä tuntuu <3 Kaikki me ollaan erilaisia ja toivotaan, että sulla ei alkaisi pahenemaan ja nytkään ei tarvi kuule yhtään vähätellä - harmillista se on sullakin!

      Ihanaa, että sulle ollaan ymmärtäväisiä! Mullakin on onneksi tähän asti vaan positiivisia kokemuksia, vaikka se itelle inhottavaa onkin :)

      Mutta tsemppiä myös sulle ihan superisti! <3

      Delete