October 26, 2017

HERKKYYS VOIMAVARANA

Herkkyys nähdään usein ihmisen heikkoutena ja ajatellaan, että herkkä ei voi olla vahva. Se kytketään jopa liikaa jollain tapaa epävarmuuteen ja esimerkiksi siihen, että herkkä ei kykenisi puolustautumaan. Näinhän se ei kuitenkaan todellisuudessa ole. Meissä ihmisissä piilee aikamoinen sekasoppa erilaisia piirteitä, eikä tietyn piirteen vuoksi tulisi koskaan lokeroida toista.


Olen itse samaan aikaan tosi herkkä, mutta silti varsin vahva. Voin tuntea erilaiset tilanteet hyvinkin suurien tunteiden kautta, ihan normaalissakin arjessa. Saatan pillahtaa itkuun hellyyttävää koiravideota katsoessani, iloista uutista lukiessani ja taas surullisten asioiden tullessa eteeni. Itken herkästi ja saatan ottaa pienetkin jutut raskaasti. Silti olen vahva, enkä murru henkisellä tasolla helposti. Kannattelen itseäni viimeiseen asti ja pyrin ajattelemaan vastoinkäymisetkin kasvattavana kokemuksena, mutta silti en pelkää pyytää apua tai näyttää tunteitani. Uskallan sanoa mielipiteeni enkä roiku asioissa, jotka eivät tuota onnellisuutta ja näen asiat ainakin omasta mielestäni realistisesti. Nämä ei kuitenkaan sulje pois sitä faktaa, että samaan aikaan olen herkkä ja haavoittuvainen.

Herkkyyteni ei kuitenkaan aina ole näkynyt muille. Pienempänä olin juuri sellainen, joksi herkkä ihminen saatetaan mieltää - ujo, mielipiteensä nielevä ja hiljainen sekä sellainen, joka ei oikein reagoinut mihinkään. Vaikka perheen kesken näytin tunteeni vahvasti, olin kodin ulkopuolella toinen ihminen. Sittemmin elämässä on kuitenkin tapahtunut niin suuria vastoinkäymisiä ja asioita, jotka ovat luoneet ehkä hieman erilaista herkkyyttä luonteeseeni, minkä ansiosta herkän puolen näyttäminen on ihan neutraalia.

Aina en ole myöskään nähnyt herkkyyttäni hyvänä. Olen elänyt sellaista elämänvaihetta, jolloin pyrin estämään itkuni ja herkät tunnetilani, koska en kokenut niille olevan tilaa - tai niille ei annettu tilaa. Silloin ei ollut muuta vaihtoehtoa, kuin olla mukamas vahva ja esittää, että mikään ei hetkauta. Se kuitenkin johti pikku hiljaa siihen, että saatoin olla välillä aika kamalakin läheisiäni kohtaan ja näin jälkikäteen voin vaan pohtia, että miten ihmeessä olen antanut itseni joutua tuollaiseen tilanteeseen. Vaikka olen luonteeltani temperamenttinen, nousi se aivan uusiin sfääreihin tuohon aikaan. Kaikella kuitenkin puolensa, sillä tämäkin vaihe elämässäni on vaikuttanut ajattelutapaani suuresti ja jälkeenpäin olen nähnyt herkkyyteni pelkästään positiivisin silmin.


Koen herkkyyden ja haavoittuvaisuuden olevan nimenomaan niitä asioita, jotka tekee ihmisestä kauniin. Ne ovat osa ihmisyyttä ja täysin inhimillisiä piirteitä, jokaisesta meistä löytyy nuo piirteet joissakin määrin. Nähdessäni toisen näyttävän herkätkin kohdat muiden edessä, koen itsessäni tietynlaista rauhallisuuden tunnetta. Mielummin kyyneleet, kuin niiden nieleminen.



Nyt vanhempana olen oikeasti tajunnut, kuinka hienon piirteen omistan. En pelkää kyyneleitä, enkä anna kovuudelle turhaa valtaa. Osaan nauttia omasta ajastani täysin rinnoin ja myös vaatia sitä itseltäni. Pienetkin ilot voivat tuntua mahdottoman suurilta ja ilman herkkää puoltani, en olisi näin empaattinen ja ymmärtäväinen muita ihmisiä kohtaan.

Herkkyyteni on voimavarani. 

5 comments:

  1. En ole aiemmin blogiisi kommentoinut, mutta tämä postaus kolahti. Itsekin olen herkkä ja empaattinen. Reagoin asioihin voimakkaasti ja näytän tunteeni pienissäkin tilanteissa. Itsellänikin tuotti nuorempana paljon haasteita opetella hyväksymään itsensä niinkuin on. Nykyään herkkyyttä osaa arvostaa aivan eri tavalla. Todella kauniisti kirjoitettu teksti. Mukavaa syksyn jatkoa sinulle :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Se on kyllä totta, että nimenomaan näin vanhetessa näkee tämänkin asian ihan uusin silmin :) Herkkyys on kaunista ja toivoisin, että yhä useampi ihminen kokisi samalla tavalla!

      Kiitos paljon Jenna, ihanaa että kommentoit <3 Oikein kivaa syksyä sinnekin!

      Delete
  2. Tämä on aivan upea teksti, johon voin todellakin samaistua :) Mun mielestä herkkyyden hienoudesta ei voida koskaan valaista ihmisiä liikaa, sillä kuten sanoit, haavoittuvaisuus tekee ihmisestä kauniin ja inhimillisen!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Aivan ihana kuulla! Luinkin sun postauksen just eilen (vähän matti myöhäsenä näiden postausten kanssa :-D) ja sekin oli niiiin kovin osuvasti kirjotettu :)

      Kiitti, että kommentoit! <3

      Delete
  3. Samaistuin tohon tekstiin kyllä niin täysin! Ihan ku oisin itte ton kirjoittanut :D Tosi hyvä postaus :)!

    ReplyDelete