October 13, 2017

PERJANTAIHEIPAT

Tänään on kuulkaas sellanen päivä, jota oon oottanut jo pitkän tovin. Nyt odotatte jymyjuttua, mutta kyse on ihan vaan ensimmäisen moduulin loppumisesta. Mulla on siis nyt tentit takana - vaikkakin uusinnassa edessä enkä edes enää muistanut, miltä tällanen helpotus tuntuu. Pienet on ihmisen ilot!

IMG_2073 IMG_2101 IMG_2031

Mulla on vielä muutama lyhyt työpäivä, joidenka jälkeen pääsen nauttimaan melkein viikoksi (!!!) ihan vaan lomailusta. Monesti sitä sanotaan että loma tulee hyvään saumaan, mutta nyt se muuten totisesti tulee. Eikä mulla oo pikaisen Helsinki visiitin lisäksi minkäänlaisia suunnitelmia, mikä on melkosen ihanaa. Netflix, yökkärit, peitto ja kasa herkkuja kuuluu ainakin yhteen päivään. Ellei useampaankin.

Viettäkäähän iiihana viikonloppu!

October 01, 2017

USKALLA HEITTÄYTYÄ

Mä olen ollut aikoinaan se, joka on jahkaillut ja pohtinut lähes tulkoon kaikkea, enkä tosiaan ole uskaltanut heittäytyä tai tehdä mitään spontaania. Sittemmin ajatusmaailmani on ottanut aimo harppauksen parempaan suuntaan ja nimenomaan parempaan. Tilanteissa, joissa nykyinen elämäntilanne ei tunnu enää siltä kuin sen ehkä pitäisi, on tutun ja turvallisen jättäminen taakse useasti paras ratkaisu.



Koen, että olen jollain tasolla kovinkin tuuliviiri ja haluaisin olla jatkuvasti uusissa haasteissa kiinni. Etsin koko ajan itseäni ja yritän keksiä, mitä elämältäni haluan - mikä totta kai on osaksi ihan vaan iän tuomaa pohdiskelua. Oon kuitenkin parin vuoden sisällä tehnyt isoja ja pelottavia päätöksiä elämäni kannalta. Oon hypännyt täysin tuntemattomaan ja vaikka päätöksien teko on tuntunut h-hetkellä vähän liiankin pelottavalta niin voin sanoa tehneeni elämäni parhaimpia ratkaisuja kohdatessani tuntemattoman.

Lähinnä pohdiskeluni juontaa juurensa työelämän ja ihmissuhteiden muutoksista, mutta ne ehkä ovatkin elämänlaadun kannalta suurimpia tekijöitä. Kun työnteko ei tunnu mielekkäältä, vaan ennemminkin pakkopullalta ja suunnan vaihtaminen käy jatkuvasti mielessä, niin silloin niin on tehtävä. Tai kun toinen ihminen ottaa susta enemmän energiaa pois kuin antaa sitä, on toisesta päästettävä irti vaikka se ei helppoa olisikaan.



Vaikka en ollut ehtinyt olemaan edellisessä työpaikassani vuottakaan, koin vikoina kuukausina jokaisen työvuoron ylitsepääsemättömän vaikealta ja halusin joka kerta vaan jättää menemättä. Takaraivossani oli jo hetken aikaa kolkutellut ajatus työpaikan vaihtamisesta, mutta kesällä silti itsellekin yllätyksenä hain uutta työpaikkaa ja parin viikon päästä hakemuksen jättämisestä aloitinkin jo siellä. Otin paikan vastaan miettimättä silloista työpaikkaani ja vaikka uudessa työssä aloittaminen tuntuikin pelottavalta ja aiheutti jonkinlaista stressiäkin, niin se oli yksi parhaimpia päätöksiäni pitkään aikaan. Voin sanoa olleeni näiden parin kuukauden aikana huomattavasti innostuneempi, mitä olin koko vuoden aikana edellisessä työpaikassani.

On aivan normaalia kokea hämmennystä ja jopa pelkoa uusista käänteistä. Asioiden pohtiminen ja niiden jännittäminen on osa ihmisluonnetta, mutta mitä olisivat sellaiset elämäntilanteiden muutokset, jotka ei aiheuttaisi minkäänlaisia tunteita? Mahtaisiko se sitten olla kovin mielenkiintoista? Mukavuusalueelta poistuminen on iso muutos erityisesti silloin, jos sellaista ei ole koskaan aikaisemmin tehnyt, mutta kerta se on ensimmäinenkin. Ja uskokaa pois, se ensimmäinen kerta on se ratkaisevin.

Uskon, että jokainen käänne elämässä tuo ennen pitkää jotain hyvää. Oli se sitten opetus tai oikeasti onnellisemmaksi tekeminen, niin uusiin haasteisiin tarttuminen ja uusien asioiden kohtaaminen on hyväksi. Kun uskaltaa nähdä tulevaisuuden positiivisin mielin, on silloin jo huomattavasti paremmassa asemassa verrattuna siihen, jos antaa negatiivisten ajatusten vallata mielen. Omien pelkojen kohtaaminen on loppupeleissä melko vapauttavaa - vai kuinka moni muistaa joskus ajatelleensa, että eihän tää nyt ollukaan niin pelottava juttu, kuin aluksi kuvitteli?



Ensimmäinen askel on aina se hankalin, mutta sen jälkeen helpottaa. Asiat kun on todellisuudessa pitkälti meistä itsestämme kiinni. Oma asenne ja ajatusmaailma ovat väistämättä niitä suurimpia tekijöitä, jotka vaikuttavat eri elämäntilanteiden kohtaamisessa. Pelätä saa ja välillä jopa pitääkin, mutta uskon että hyppy tuntemattomaan on samalla avain onneen avatessaan aivan uuden oven toisen sulkeutuessa.

September 12, 2017

ELÄMÄNI AAKKOSET

Auringon voima on ainakin meikäläisen kohdalla niin kovin ihmeellinen. Sitä on välillä ihan eri ihminen auringon paistaessa!

Blogi. Ehdottomasti rakkain harrastus just nyt, vaikka sitä on tullut kirjoitettua viime aikoina aivan liian vähän.

Canon. Kameran merkki, jolle oon kaikki nää vuodet ollu uskollinen ja josta en hevillä luovu. Ostin just hetki sitten uuden kameran ja jo parin testailun jälkeen voin sanoa, että nappivalinta!

Deadline. Koskaan aikaisemmin mulla ei oo ollut oikeasti deadlineja, mutta nyt niitä tuntuu olevan opiskelut aloitettuani ihan liikaa. Ehkä siihenkin tottuu, kunhan pääsee rytmiin mukaan.

Elämä on elämisen arvoista, joka ikinen päivä.

Fööni. Uskokaa tai älkää vielä vuosikin takaperin käytin fööniä ehkä kerran kuussa, mutta nykyään (ihan vaan ihanan föönini ansiosta) se on harva se päivä käytössä.

Gossip Girl on vaan kaikkien aikojen paras sarja.

Helsinki tulee lähitulevaisuudessa olemaan mun kotikaupunkini. Jänskää!

iPhone on valitettavasti tehnyt musta aivan liian riippuvaisen. Pitäis joku kerta oikeasti koittaa vähän etääntyä kyseisestä kapistuksesta ja olla vaikka yksi päivä käyttämättä puhelinta.

IMG_8893

Järjestelmällisyys. Asia, jossa oon joskus ollut niin kauhean hyvä ja taas nykyään niin kauhean huono... Pitäis vähän petrata.

Kotia parempaa paikkaa ei kuulkaas ole.

Lentokoneet vaan tuppaa vetämään puoleensa ja koko ajan tekis mieli olla lentämässä johonkin. No ei nyt ehkä ihan koko ajan, mut ainakin tällaisen pahimman matkakuumeen aikana.

Musiikki kykenee vaikka ja mihin, huono päivä voi kääntyä hyväksi ihan vaan hyvän musan ansiosta.

Nukkuminen kuuluu ehdottomasti mun lempipuuhiin. Kuinka ihanaa onkaan iltasin käpertyä peiton alle ja laittaa silmät kiinni, ah.

Oma aika on mulle tosi tärkeetä. Vaikka rakastan seurassa olemista, niin välillä tarvitsen ihan rehellistä omaa aikaani ja viihdyn omassa seurassani hyvin.

Perhe. No words needed 

Quotet. Mä fiilistelen päivittäin hyviä quoteja, jotka vaan osuu ja uppoo omiin ajatuksiin.

Rakkaus vaan on kaikista suurin. Ehkä klisee, mutta totta.

IMG_8837

Suklaa on ja on aina ollut ehdottomasti mun paheeni. Eikä oo muuten asiaa, mihin suklaa ei auttais!

Työt on saaneet vuoden sisällä ihan uuden merkityksen, enkä haluais enää olla ilman niitä. Varsinkin nyt uuteen työpaikkaan vaihdettua työnteko on oikeesti mielekästä hommaa. 

Unelmat jaksaa tekemään töitä joka päivä sen eteen, että jonain päivänä ne haaveet käyvät toteen.

Vesku. Aika usein saa havahtua miettimään, kuinka pienistä jutuista tääkin juttu onkaan ollut kiinni, että ollaan toisiimme törmätty. Onnellinen, että mun vierellä kulkee niin lemppari tyyppi 

W-X, pakko ohittaa kun pää lyö tyhjää sorry!

Ystävät, jotka on niin mahdottoman ihania tyyppejä. Harmittaa, kun ei olla pitkään aikaan ehitty näkemään kunnolla!

Zero Cola on toinen paheeni... Vaikkakin Pepsin ginger on viemässä aika hyvin sen paikkaa :-D

Äiti, niin kiitollinen kaikesta.

Ööö kuuluu vähän liiankin usein mun suusta. Nolointa on, kun vastaa töissä asiakkaalle "Ööö..." vaikka ei edes tarvisi. Tiiättekö, kun se kertoo siitä ettetkö tietäis jotakin, mutta meikäläinenhän töräyttää ööön vaikka tietää ja kertookin vastauksen :-D

August 25, 2017

PERJANTAIN REHELLISET KUULUMISET

Mä oon kieltämättä käynyt vähän isompaakin kriisikeskustelua itseni kanssa blogin suhteen. Koko vuoden mulla on ollut tosi kova hinku kirjoittamiseen, mut samaan aikaan energiat on olleet tosi vähissä enkä oo halunnut käyttää aikaani linssin läpi elämiseen. Jotenkin mun elämässä on tapahtunut niin paljon, että oon vaan halunnut keskittyä kaikkeen ilman, että mun olisi tarvinnut stressata kameran asetuksista tai kuvien muokkaamisesta. Oon elellyt koko kesänkin juurikaan miettimättä blogia, mutta näin perjantaiaamun kunniaksi päätin tulla kertomaan rehellisen tekstin siitä, mitä mulle just nyt kuuluu.

Lyhkäisyydessään, oon just nyt sellaisessa elämäntilanteessa, mistä oon muutama kuukausi takaperin saanut vain haaveilla. Oon kuitenkin ollut jonkun aikaa vähän rennommalla asenteella ja yrittänyt keräillä voimia tulevaa varten erityisesti, kun opiskelut starttasivat viime viikolla. Ehkä jollain tapaa oon ajatellut pitäväni "omaa lomaa", kun sitä ei ole hetkeen ollut. Ei töiden suhteen, vaan henkisellä tasolla. En oo tehnyt mitään, mikä ei oo tuntunut hyvältä - esimerkiksi urheillut. Kun on paahtanut viime syksyn tapahtumien jälkeen eteenpäin keskittymättä omaan henkiseen hyvinvointiini, tuntuu uskomattoman hyvältä vihdoin antaa aikaa omille ajatuksille ja kaiken läpikäymiselle. Oon oikeastaan vasta näin jälkikäteen alkanut ymmärtämään, kuinka huonossa tilassa oonkaan ollut. Kun nyt puhutaan rehellisesti, on mulla pitkiäkin ajanjaksoja, etten muista esimerkiksi viime syystalven tapahtumista mitään.

Kirjoittelin myös aikasemmin, kuinka pääsykoeahdistus otti musta keväällä vallan. Olin ihan varma, että pääsykokeiden jälkeen helpottaa ja pääsen nauttimaan kesästäni, mutta valitettavasti asiat ei mene aina niin kuin kuvittelis. Kokeen jälkeinen aika oli heittämällä raastavampaa ja erityisesti tulosten saaminen, niin hullulta kuin se nyt kuulostaakin. Mä pääsin opiskelemaan, mutta mä jäin puolen pisteen päähän mun ykköstoiveesta. Samaan aikaan, kun muut iloitsi mun puolesta, niin mä olin henkisesti tosi rikki. Totta kai oon maailman onnellisin, että vihdoin opiskelut on osana mun elämää, mutta silti toivoin sydämeni pohjasta että asiat olis kääntyneet toisin.

Tiedän, että joidenkin korvaan kuulostan maailman itsekkäimmältä, kun toiset on jäänyt ilman opiskelupaikkaa ja mä oon silti päässyt sisään yhteen Suomen arvostetuimmista ammattikorkeakouluista. Tiedän, että asiat vois tosiaan olla huonomminkin, mutta tiedän myös että mulla on oikeus omiin tunteisiini. Ja ne tunteet on syy siihen, miksei lähes kukaan muu paitsi läheisimmät ihmiset ole tienneet, että oon päässyt opiskelemaan. Tää on kieltämättä vetänyt mut välillä niin alas, etten oo jaksanut antaa ajatusta millekkään muulle, kuin läheisteni seuralle ja töille.

Oon ehkä käynyt tietynlaista kriisiä itteni kanssa. Kriisiä siitä, että mun elämässä olis jonkinlainen puute, vaikka niin ei ole. Se saattaa vaan kummuta juurikin siitä, ettei mun elämä enää ookkaan kokonaisuudessaan Tampereella. Koska siellä mulla oli ja onkin kaikki, paitsi ne opiskelut. Mutta tiedän, että tääkin vaihe elämässä on käytävä läpi. Elämään vaan kuuluu erilaiset vaikeatkin ajat ja ne on niitä, jotka vahvistaa meitä. Ja uskon, että tuun jonain päivänä näkemään nämäkin hetket ihan eri silmillä, kuin just nyt tässä hetkessä.

Tähän väliin on kuitenkin pakko sanoa, kuinka läheiset on taas nostaneet arvoaan ja kuinka kiitollinen saankaan joka päivä heistä olla. Koko vuosi on mennyt niin ikään yksin selviytyessä ja rehellisesti en todellakaan tiedä miksi, koska mun ympärillä on niin paljon kuuntelevia ja auttavia korvia, että olisin koska vaan saanut keskustelukaverin vierelleni. Silti oon ollut asian suhteen tosi itsekäs ja yrittänyt selviytyä kaikesta yksin. Mutta jokaikinen kerta, kun oon halunnut puhua, niin oon saanut purkaa ajatuksiani rauhassa. Erityiskiitos kuuluu ihanalle poikaystävälle, jonka keskustelu- ja kuuntelutaidot saa mut joka päivä niin onnelliseksi - se vaan on jotain mitä jokaiselta ei löydy ja mitä arvostan toisessa yli kaiken. Tiedän, että luet tätä ja haluan sanoa, että pysythän juuri tollaisena kuin olet 

Vaikka nyt tuntuukin normaalia hankalemmalta ja vähän hämmentävältä, niin uskon tälläkin elämänvaiheella olevan tarkoituksensa. Kenenkään elämä ei ole aina täydellistä ja on aivan normaalia käydä aika ajoin pohjalla, jotta voi myöhemmin nousta entistä vahvempana ylös ja ehkäpä arvostaa niitä elämän hyviä asioita paremmin. Kasvan ja kehityn joka hetki lisää ja uskon sen tekevän identiteetistäni taas astetta vahvemman. Just nyt itselleni tärkeintä on keskittyä henkiseen hyvinvointiin ja siihen, että onnellisuus lähtee sisäisistä tekijöistä eikä ulkoisista. Ja vaikka kriisi sanana kuulostaa ja tuntuu pahalta, niin tiedän tän loppupeleissä olevan vaan positiivinen juttu. 

Että sellaista... Rakastan kirjoittamista, mutta silloin kun omat ajatukset menevät siksakkia, niin tekstiä ei vaan tahdo syntyä. Tuntu kuitenkin mahdottoman hyvältä tulla vihdoin tännekin kertomaan, mitä mun elämään kuuluu. Toivottavasti saitte ehkä vähän sekavastakin tekstistä irti sen, mitä halusin sanoa. Just nyt oon matkalla Helsinkiin kouluun ja muutaman tunnin päästä oonkin matkalla takaisin Tampereelle töihin - tällaista tasapainottelemista siis kuuluu mun arkipäiviin tällä hetkellä. 

June 27, 2017

12 X POSITIIVISET

Vanhat lempparibiisit. Se nostalginen fiilis, kun laitat spotifysta biisejä soimaan monen vuoden takaa ja kuulet vanhoja suosikkibiisejä - sillä on hyvä fiilis taattu. 

Pääsykoekevään päättyminen. Mun lukemiset sai jäädä reilu pari viikkoa sitten, kun astelin 7 viikon lukemisen jälkeen pääsykoetta raapustamaan. Mulle koko kevät ja erityisesti toi reilu kuukauden mittanen jakso oli henkisesti melko raskas ja oon vaan niin huojentunut, että se on nyt ohi. Kunhan vaan jaksais vielä muutaman päivän odotella tuloksia!

Kesä. Mulla on ollut keväästä asti kovat odotukset tätä kesää kohtaan, vaikka ei mitään kummempia suunnitelmia ookkaan ollut. Festareille nyt ainakin ois tarkotus mennä ja ehkäpä lähteä johonkin kotimaan ulkopuolelle edes pariksi päiväksi. Saas nähdä, mitä viikot tuo tullessaan, mut pakko myöntää ettei edes huonot ilmat oo saanut mun hyvää fiilistä laantumaan!

Netflix. En oo enää niin kova netflixin kuluttaja kuin joskus, mut nautin kyllä suunnattomasti niistä illoista, kun saa lösähtää sohvalle ja laittaa sarjan pyörimään.

IMG_9863

Vierellä kulkeva ihanuus. En voi väittää, etteikö yhdellä aika ihanalla tyypillä olis vaikutusta mun onnellisuuteen. Kun toisen kanssa klikkaa kaikki niin mahdottoman hyvin, ei voi olla muuta kuin yhtä hymyä!

Alelöydöt. Tiiättekö sen huikeen tunteen, kun ootte ettimässä kaupoilla jotain tiettyä ja löydättekin sopivan yksilön vieläpä alen kera? Tai kun ette edes välttämättä etsi mitään ja bongaatte kivoja ja kuitenkin tarpeellisia juttuja hyvällä alella? Mulla on nyt pari kertaa käynyt niin ja vitsit, kunnon arjen pieniä iloja!

Palkallinen kesäloma. Mä en siis tosiaan tiennyt, että mulla on mahdollisuus palkalliseen kesälomaan ja voitte kuvitella kuinka iloseks mä siitä uutisesta tulin. Ihan senkin takia, että tää on ihka ensimmäinen kerta meikäläisen elämässä haha! Mulla oli siis tässä kuussa vaan 4 työpäivää ja nyt saan vielä vajaan viikon verran lomailla, ihanaa.

Mökkiviikonloppu. Vietettiin juhannusta edeltävä viikonloppu mökillä järven rannalla ja vieläpä mulle ihan uusissa maisemissa Pohjanmaalla. Ensimmäinen kerta sitten ties koska, kun tunsin oloni niin rentoutuneeksi. Oon muutenkin sellainen, joka rakastaa ja tarvii täydellistä rauhottumista ja tuolla se onnistui paremmin kuin hyvin.

IMG_9969

Mekot. Musta on kuoriutunut mekkojen suurkuluttaja ja voisin vaikka joka päivä kulkea niissä. Vaatteitakin hankkiessa huomaan nykyään eksyväni aina vaan katsomaan mekkoja housujen ja paitojen sijaan.

Säästäminen. On ollut huippua huomata, kuinka oon alkanut saamaan rahaa ihan eri tavalla säästöön. Tuli meinaan todettua muutettuani yksin asumaan, ettei se säästäminen oo mikään helppo juttu, mut pikku hiljaa hyvä tulee!

Salin vaihto. Hankin alkukuussa uudelle salille kortin ja sillä oli kyllä yllättävän suuri merkitys treenimotivaatioon. Tekee taas mieli lähteä nostelemaan niitä painoja!

Grilliruoka. Kesän ykkösjuttuja ehdottomasti.


Mä oon sellainen, joka nauttii niistä arjen pienistä iloista. Voin tulla maailman onnellisimmaksi ihan vaan onnistuneesta ruoasta, hyvästä hiuspäivästä, auringonpaisteesta, halista... you name it. Mut tiiättekö, mä en oo aina ollut semmonen. En oo aina osannut nauttia pienistä jutuista tai ylipäätään hetkestä. Muistan edelleen, kuinka yhdessä vaiheessa lähestulkoon elin sille, että odotin jotain tulevaa. Mä en keskittynyt hetkeen, vaan näin itseni jo jossain kauempana. Ja just nyt en vois olla kiitollisempi, kun pystyn nimenomaan olemaan tässä ja nyt.

May 18, 2017

SNAPCHAT DIARY

Pienen tovin jälkeen kuulumisia snapchatin syövereistä! Noita kuvia koneelle siirtäessä totesin, että musta on tainnut tulla joko a. surkeempi snapchatin käyttäjä tai b. huonompi storyjen tallentaja. Oli miten oli, mun pitää joka tapauksessa skarpata! Snapchatissahan voitte seurailla mua nimimerkillä @anettemariea.

snap

1. Vitsit toi fiilis oli aika huikee, kun pitkän odottamisen jälkeen pääsi Nizzaan ja asunnolta oli noin huikeet maisemat.

2. Nizzassa tuli shoppailtua yllättävän vähän, vaikka ihania vaatekauppoja oli pilvin pimein!

3. Eipä oo enää kauaa kun saan taas nämä tytöt takasin Suomen maalle - ens viikolla jo 

4. Käytiin päiväreissulla Monacossa ja sekin kohteli meitä erittäin hyvin.

snap2

5. Kasattiin ihana aamupala yks aamu Nizzassa, ai että kun nyt sais...

6. Pic or didn't happen ;-D

7. Meikäläinen oli ihan kikseissä, kun pääsi ekaa kertaa tänä vuonna katsomaan Tapparan peliä!

8. Oonko ainoo joka samalla nauttii ja vihaa pakkaamista? Ikinä ei tiiä mitä pakkais mukaan ja loppujen lopuks laukku on ihan täynnä haha.

snap3

9. Jo seuraavassa lokaatiossa, eli Berliinissä!

10. Tiiättekö, kun on sellasia juttuja mitä on saattanut odottaa vuosien ajan ja sit kun vihdoin pääsee kokemaan sen, niin tulee sellanen tietynlainen tunne - mulle tuli sellanen Berliinin muurilla.

11. Saatiin nauttia reissussa melko hyvistä säistä, kun yhtenä päivänä lämpöasteet hipoi kahtakymppiäkin!

12. Mall of Berlin oli tällaiselle suomineidolle taas astetta isompi paikka - meni pää ihan pyörälle!

snap4

13. Heti reissusta palatessa käytiin ihastelemassa Tampereen maisemia Pyynikin näkötornilla ja kieltämättä tuli kiva fiilis, että on tää kotikaupunkikin vaan ihana paikka!

14. Muistan vieläkin ton salikerran, kun se oli paras piiiitkään aikaan.

15. Mm jep! Mä tosiaan oon käynyt reippaan vuoden ihan yksinäni treenaamassa, joten oli aikas superia kun sain kerrankin treenikamun.

16. Onko siellä muita, jotka kamujen kanssa kauppaan menessä vetää ostokset vähän överiksi? ;-D

snap5

17. Yks ehdoton raflasuosikki Tampereelta on kyllä FitWok - niin hyvää ja tavallaan perusruokaa, mikä ei vaan voi mennä mönkään!

18. Toi kello oli kyllä niin nappivalinta, menee melkeinpä asun kuin asun kanssa. Ja hei, vielä muistuttelen, jos uusi kello on hankinnassa, niin -15% saatte koodilla anettemariea!

19. Oli pakko käydä yks ilta rannassa katsomassa älyttömän nättiä auringonlaskua. Aikalailla sielu lepää tollasissa maisemissa!

20. Äitienpäivänä mummua moikkaamassa 

snap6

21. Pesiksen lopetettua mulla ei likivuoteen tullut minkäänmoisia ikäväfiiliksiä sitä kohtaan, mut tän vuoden puolella on kieltämättä tullut useampaankin otteeseen sellanen tunne, että kunpa olis vielä pesistä...

22. Tästä kuvasta tuli heti jotenkin ihan lemppari, kattokaa nyt tota aurinkoa ja värejä ja kaikkea!

23. Mä en vaan voi tarpeeks hehkuttaa näitä lämpeneviä säitä... Käytiin istuskelemassa eteläpuistossa auringon porottaessa täydeltä taivaalta ja oli kyllä ihanan kesäinen fiilis.

24. Tolta shoppailureissulta jäi käteen kaks niin ihanaa mekkoa, kunpa pääsiskin jo kunnolla käyttämään niitä!

May 12, 2017

BERLIN SNAPSHOTS

Mä en tainnut sanallakaan teille blogin puolella mainita meidän kuukauden takaisesta Berliini matkasta. Me siis tosiaan oltiin huhtikuun puolella äipän kanssa kaksin reissussa, mikä oli musta super ihanaa. Ollaan ties kuinka kauan haluttu lähteä käymään jossain päin Eurooppaa ja vihdoin saatiin se toteutettua!

IMG_8332 IMG_8222 IMG_8276 IMG_8241 IMG_8336IMG_8342

Taisin jopa ennen matkalle lähtöä tokasta, että musta tuntuu että tuun ihastumaan kyseiseen kaupunkiin ja no, niinhän mä menin ja ihastuin. Tai sanotaanko näin, että Berliini oli sellainen kaupunki, mihin haluan päästä vielä kesäaikaan - enkä siis normaalisti halua matkustella paikkoihin, joissa oon jo käynyt.

Meidän reissu oli kaikinpuolin erittäin onnistunut. Käveltiin jalkamme puhki, ihasteltiin nähtävyyksiä, selvittiin meidän kahden hölmön kesken metroista, syötiin hyvää ruokaa, shoppailtiin, istuttiin terassilla, ihmeteltiin julkkisten näköisiä vahanukkeja, vietettiin pitkästä aikaa äiti-tytär laatuaikaa, missattiin Dunkin' Donutsit ja ennen kaikkea nautittiin!

Mulla oli lentokentällä konetta odotellessa melkosen haikea fiilis, koska se oli ensimmäinen kerta vuoteen, kun en tiennyt reissulta palatessani mihin tuun seuraavaksi suuntaamaan. Enkä muuten tiedä vieläkään, vaikka jokaikinen päivä on jonkinlaista matkasivustoa auki. Toisaalta on ihan kiva taas tottua tähän kotona pysymiseen, mut kun pienen ajan sisään reissaa paljon, niin väkisinkin jää matkakuume jylläämään! No, katotaan mitä tässä vielä keksitään...

Psst... Muistuttelen vielä Daniel Wellingtonin äitienpäiväkampanjasta, jolla saatte nahkarannekkeisen kellon ostettuanne mukaan ihanan sydänkorun rannekkeeseen kiinnitettäväksi! Tietenkään unohtamatta alennuskoodia anettemariea, jolla saatte -15%!

May 05, 2017

CLASSIC BLACK

IMG_9147 IMG_9097
IMG_9152

Kattokaapa mitä postimiehen kiikuttamasta paketista eilen paljastukaan! Mä oon aina tykännyt Daniel Wellingtonin kelloista, mut jostain syystä en koskaan saanut aikaseksi hankkia sellasta, joten ei tarvinnut kahta kertaa miettiä kun sain mahiksen yhteistyöhön.

Mun kellovalikoimasta puuttui vallan vähän simppelimpi yksilö ja koska heidän mustalla kellotaululla varustetut kellot on musta erityisen nättejä, niin päädyin tähän Classic Black -malliin mustalla nahkarannekkeella. Tää oli rehellisesti rakkautta ensisilmäyksellä - yksinkertainen vaan on kaunista! Kellon kaveriksikin sopii loistavasti valikoimasta löytyvä siro ruusukultainen rannekoru. Tykkään näistä yksistään superisti, mut yhdessä nää näyttää tosi kivalta ja ennen kaikkea tyylikkäältä.

IMG_9179

Jos joku siellä ihastui mun tapaan kyseiseen kelloon tai on muuten miettinyt hankkivansa jotain Daniel Wellingtonilta, niin nyt teillä on kuun loppuun asti mahdollisuus saada koodilla anettemariea 15% alennusta koko valikoimasta! Lisäksi heillä on tällä hetkellä menossa kampanja, kun ostaa nahkarannekkeisen kellon, saa kaupanpäälle kuvassakin näkyvän sydänkorun - ihana piristys vaikkapa äitienpäivä lahjaan. Ja psst, kaiken lisäksi toimituskulut ovat ilmaiset!



* Postaus toteutettu yhteistyössä Daniel Wellingtonin kanssa

May 04, 2017

BLACK & YELLOW

Mulla on tällä hetkellä jotenkin törkeen hyvä fiilis. Sellanen, mitä en oo kokenut rehellisesti sanottuna viime kesän jälkeen. Vaikka elänkin just nyt vuoden stressaavampia aikoja edessä häämöttävän pääsykokeen takia, niin tunnen olevani jokaikinen päivä energinen ja nauttivani jopa niistä lukuhetkistä. Eikä toi taivaalla mollottava aurinko ainakaan pahenna tätä fiilistä, päinvastoin!

IMG_8611 IMG_8682 IMG_8616 IMG_8679 IMG_8628
Takki Mango Mekko Gina Tricot Aurinkolasit Lindex Laukku Primark Kengät Adidas Originals

Treffattiin tiistaina vähän liiankin pitkästä aikaa Suvin kanssa ja sehän tarkotti samalla mitäs muutakaan, kuin asukuvailua. Mä bongasin ton mun päälläni näkyvän nahkarotsin Berliinin matkalla, mut en houkutuksesta huolimatta edes testannut sitä sillon, joten käytin lentokentällä odotellessa ajan hyödyksi ja klikkailin sen kotiin. Ja pakko kyllä sanoa, että onhan toi nyt aika pähee! Ihan sairaan kiva väripilkku ja tekee yksinkertasestakin asusta heti kiinnostavamman. Mitäs te tykkäätte?

April 20, 2017

OPISKELUKUVIOISTA

Mä vietän just nyt toista välivuottani. En voi edes sanoin kuvailla, kuinka onnellinen oon että päädyin toiseen välivuoteen, koska tää on ollut kaikesta huolimatta ensimmäistä rutkasti parempi. Oon saanut tehdä paljon enemmän töitä, kääntänyt elämäni lähes tulkoon ylösalaisin ja saanut yleisesti vaan sellaista tiettyä tatsia elämään. Ja vaikka mä vielä vuosi sitten tähän aikaan ajattelin, etten missään nimessä halua toista välivuotta, niin tiedän sen olleen paras mahdollinen ratkaisu.

Viime vuonna yhteishaun alettua mä en tiennyt yhtään, mitä mä haluaisin opiskella ja hartaasti toivoin, että vuoden päästä siitä olisin tietoinen. Mut mä en ole. Mä en vielä tänäkään päivänä tiedä mitä mä tulevaisuudelta haluan ja se ei tuo mulle muuta kuin ahdistuksen, pelon ja tietynlaista ärsytyksen tunnetta.

Vaikka oon nauttinut välivuodestani täysin rinnoin, niin jo viime vuoden lopulla mulla alkoi syntyä stressinpoikasta tästä keväästä ja yleisesti siitä, mitä tulee tapahtumaan. Oon ollut viimeset pari kuukautta niin poikki kaikesta järkeilystä ja rehellisesti sanottuna peloissani siitä, mitä mun tulevaisuudessa tapahtuu, että oon saanut useampaan otteeseen ahdistuskohtauksia. Pelkästään opiskelujuttujen ajatteleminen on saanut mut haukkomaan henkeä ja itkemään hysteerisesti, ennen yhteishakua en pystynyt edes selaamaan opintopolkua ilman, että nousen pystyyn ja pyörin ympäri kämppää samalla itkien - niin ahdistunut mä oon ollut ja se on saanut musta aikalailla mehut irti. Sen vuoksi halusin lykätä ja jättää ajatukset tuonnemmaks ja lopulta sainkin yhteishaun kuntoon vasta vikana päivänä. Tiedän, että siellä on ihmisiä, jotka ajattelee että miten se nyt voi olla niin iso juttu, mut tiedän myös että siellä on niitä jotka ymmärtää just mitä tarkoitan. Ihmiselle, jolle kouluttautuminen on yks elämän tärkeimmistä asioista, on jatkuva epätietoisuus henkisesti aika raskasta.

Tiedän, että haluan opiskelemaan. Oon ennenkin sanonut, että tekisin mitä vaan jotta mun päässä välähtäis mitä mä haluan opiskella tai ennemminkin, mihin mä haluan tähdätä. Mut sitä välähdystä ei vaan oo tapahtunut. Se on yks suurin syy, minkä vuoksi en tykkää puhua muiden kanssa tulevaisuuden suunnitelmista, varsinkin kun jotkut eivät tunnu ymmärtävän sitä, että joillakin nyt ei vaan ole sitä tiettyä unelmaa, jota kohti mennä. Tiedän myös sen, ettei mun tarvi tietää mitä haluan tehdä työkseni, mutta kunpa vaan tietäisin varmaksi edes alan mille suunnata.

IMG_7941

Oon kuitenkin pikkuhiljaa alkanut näkemään jotain valoakin tässä kaikessa - päädyin hakemaan alalle, joka mahdollistaa mulle paljon eikä sido mua vaan tiettyyn juttuun, ja se on tässä tilanteessa paras ratkasu. En totta tosiaan tiedä onko se mun paikkani, mut haluan tosissani uskoa siihen. Vähän ajan päästä julkaistava ennakkomatsku tulee olemaan mun pyhäkirjani reilun kuukauden verran ja mä aion tehdä sen kanssa kaikkeni, jotta saan kesällä opintopolun avattuani itkeä viime vuoden harmituksen sijaan onnesta.

Mitä välivuosien pitämiseen tulee, niin kuten jo sanoin, oli toinen välivuosi paras mahdollinen valinta. Oon kehottanut muitakin asiasta kysyessään pitämään välivuotta, jos yhtään siltä tuntuu - sä pääset hyvässä lykyssä kokemaan vaikka ja mitä ja sun elämässä voi tapahtua jos minkämoisia mullistuksia. Mä oon ite kasvanut ihan huikeesti. Väitän olevani aivan eri ihminen nyt, kuin esimerkiksi kaksi vuotta sitten lukion päätyttyä ja väitän, ettei niin olisi jossei takana olisi näitä pidettyjä välivuosia. Toki elämässä on tapahtunut yhtä sun toista, mikä on kasvattanut mua älyttömästi mut lisäksi mä oon nimenomaan päässyt kokemaan vaikka ja mitä - ja koen ylpeyttä siitä, että oon ihan itse toteuttanut niitä juttuja.

Mut vaikka kuinka nautinkin elämästäni just nyt, niin se elämä, mitä välivuotena elää ei oo sitä mitä mä haluan. Mä en halua ikuisuuksia tehdä pelkästään töitä, joita teen vaan "pakosta". Saan totta kai työkokemusta ja oon ihan mahdottoman kiitollinen mun työmahiksista, mut uskon että ymmärrätte mitä ajan takaa. Toisaalta nautin suunnattomasti tietynlaisesta vapaudestani ja siitä, että voin ilman huolen häivää ottaa ja lähteä vaikkapa reissun päälle, mut silti samaan aikaan en haluais tällaista vapautta. Toisin sanoen mä rakastan tätä elämäntilannetta, mut silti inhoan yli kaiken.

Tää teksti on ollut viimeiset neljä viikkoa luonnoksissa odottelemassa. Se ehkä kertoo siitä, kuinka paljon opiskelukuviot on mua ahdistanut, mut halusin kuitenkin jakaa vähän ajatuksiani teillekin. Mä kuulisin mielelläni teidänkin suunnitelmista, meneillään olevista opiskeluista tai vaikkapa fiiliksiä välivuodesta, jos sellainen on takana tai edessä!  

March 27, 2017

NIZZA KUVINA

Heips muruset! Mites teillä menee? Mulla menee hyvin ja sain just sellasen inspiraatiopuuskan, että oli pakko avati tekstikenttä ja tulla kirjoittelemaan teille tämän postauksen lisäksi luonnoksiin pari muutakin.

Me palattiin tiistaina 6 päivän mittaiselta Nizzan reissulta, ja voi vitsit minkä aurinkoenergian toin mukanani - oon ollut sen jälkeen ihan super fiiliksillä. Maisemanvaihdoksella ja lämpimillä keleillä on kyllä niin suuri vaikutus, ettei sitä aina edes tajua ennen kun sen kokee! Reissun tarkoituksenahan oli käydä moikkaamassa Eveliinaa, joka on ollut jo parisen kuukautta siellä vaihdossa. Sain siis kaks kärpästä yhdellä iskulla, kun oon ties kuinka kauan halunnut päästä käymään Nizzassa ja Eveä oli ehtinyt tulemaan jo aikamoinen ikävä!

IMG_7737

Meillä ei ollut sen kummempia suunnitelmia päiville, vaan toistettiin siinä mielessä Barcelonan matkaa, että mentiin vähän fiiliksen mukaan. Tarkoituksena kun kuitenkin oli pitkästä aikaa nähdä ja ihan vaan viettää aikaa yhdessä, mikä olikin ehdottomasti reissussa parasta.

IMG_7881 IMG_7813 IMG_7763
IMG_7720 IMG_7794 IMG_7742 IMG_7865 IMG_7973

Päivien aikana ehdittiin kiertelemään Nizzan katuja, shoppailemaan niin keskustassa kuin isossa ostoskeskuksessa, syömään ja herkuttelemaan mahan kyllyydestä, ihastelemaan huikeita maisemia, tutustumaan muutamiin suomivaihtareihin ja paikalliseen yöelämään, tekemään päiväreissu Monacoon, kiipeämään näköalapaikalle, ottamaan rennosti ja ennen kaikkea nauttimaan!

Vaikka usein ajatellaan, että ulkomailla on pakko ehtiä tekemään kaikkea ja menemään pää kolmantena jalkana paikasta toiseen, niin mä voin kyllä sanoa nauttivani enemmän tällaisista rennoista matkoista, milloin ei ole huolta seuraavasta päivästä tai aikataulutettuja suunnitelmia. Totta kai esimerkiks lyhyemmillä matkoilla onkin järkevämpää tehdä taustatutkintaa etukäteen, mut tällaisista reissuista mä saan kaikista eniten irti!

Ja pakko näin viimeiseksi mainita, että en jostain syystä yhtään tykkää Nizzasta saamistani kuvista ja tiedän sen johtuvan vain ja ainoastaan kamerasta, mutta eihän näitä nyt voinut jättää näyttämättäkään!  Tällaiselle perfektionistille vaan pienetkin virheet tuntuu vähän liiankin suurilta ;-D

March 11, 2017

15 X POSITIIVISET

♥ Ed Sheeranin uusi albumi

♥ Kohta koittava työputken vika vuoro ja sen jälkeen parhaiden kamujen näkeminen liian pitkästä aikaa

♥ Nurkan takana häämöttävä kevät

♥ Iso karkkipussi CandyTownista

♥ Puhtaisiin lakanoihin sukeltaminen

IMG_7705

♥ Aikaisin aamulla auringonpaisteeseen herääminen

♥ Ensi viikolla koittava Nizzan reissu

♥ Töissä hymyn huulille saavat asiakkaat

♥ Omassa kodissa täydellisesti viihtyminen

♥ Fazerin aamupala lempparityypin kanssa

IMG_7710

♥ Rennompi viikko pitkän treeniputken jälkeen

♥ Uusien reseptien koklaamisessa onnistuminen

♥ Kirjekuoresta löytynyt 50 euron seteli

♥ Puhtaan pyykin tuoksu

♥ Gilmoren tyttöjen seuraaminen



Ihanan positiivista lauantaita tyypit! 

February 14, 2017

MITÄ HALUAN VUODELTA 2017?

Kuten viime vuonnakin, mä oon asettanut tällekin vuodelle itselleni muutamia tavoitteita. Sellaisia juttuja, joita haluan nimenomaan saavuttaa tai muokata itessäni. Taakse jäänyt vuosi oli mulle sen verran raskas henkisesti kaikista ihanuuksistaan huolimatta, että koen yhtenä suurimpana tavoitteena pystyä vuoden päästä muistelemaan kuluvaa vuotta vaan ja ainoastaan hymy huulilla. Mutta se tavoite ei toteudu ilman pienempiä välietappeja, joten katsotaas mitä mä haluan tänä vuonna saavuttaa!

IMG_7605

Haluan olla entistä rohkeampi. Mä koin viime vuoden aikana aimoharppauksia mun itsevarmuudessa, mut se antoi ehkä vielä enemmän sellaista potkua olla vieläkin rohkeampi tietyissä asioissa kuten työrintamalla.

Haluan unelmoida suuria. Oon huomannut, että mitä suuremmista ja pelottavammista jutuista uskaltaa unelmoida, sitä enemmän niitä unelmia pyrkii toteuttamaan.

Haluan pysyä positiivisena. Viime vuoden vastoinkäymiset opetti mulle ennen kaikkea sen, että oma asenne auttaa jaksamaan pitkällekin. Kun jaksaa pysyä positiivisena vaikeista ajoista huolimatta tai jättää kaiken ylimääräisen negatiivisuuden ulkopuolelle, niin huomaa pärjäävänsä paljon paljon paremmin. Oon myös oppinut näkemään niistä ikävistäkin asioista hyvät puolet ja haluan pitää siitä kiinni.

Haluan tehdä töitä ihannekroppani eteen. Myös vähän pinnallisempaa tavoitetta, mutta ihan tosi. Oon onneksi päässyt taas treenamisen makuun erityisesti salilla ja musta on ihanaa jo pienessä ajassa nähdä huimaa kehitystä niin kropassa kuin voimatasoissakin. Haluan kuitenkin saada myös aerobiset osaksi mun arkea ja tehdä ruokailutottumuksiin pieniä, mutta silti merkityksellisiä muutoksia.

Haluan nähdä maailmaa. Mä päätin mun ensimmäisen välivuoden jälkeen, että toisen välivuoden aikana tuun reissaamaan niin paljon kun mieli tekee. Oon ollut jo pariin otteeseen ulkomailla ja tulevalle keväälle mulla on jo pari uutta reissua buukattuna. Niiden lisäksi mulla on vielä kesälle/syksylle suunnitelmia ja haluan pystyä toteuttamaan myös ne.

Haluan olla itestäni ylpeä. Mun on pakko myöntää, että oon aina ollut se joka ei oo kokenut erityisemmin ylpeyttä itestään. Se, joka ei koskaan oo tiennyt tulevaisuudensuunnitelmia tai pärjännyt koulussa kehumisen arvoisesti. Koen kuitenkin, että tän vuoden tavoitteet on kaikki sellaisia, jotka nostattaisivat sitä ylpeydentunnetta ja mä haluan vuoden päästä pystyä sanomaan "mä tein sen" moneen eri asiaan!

IMG_7611

Haluan oppia säästeliäämmäksi. Mä oon pienestä pitäen ollut aikamoinen tuhlari ja en oo liiemmin pistänyt rahojani säästöön, vaan aina vähän hölmönä kuunnellut ihmisten höpinöitä siitä kuinka mm. synttärirahat ja kaikki vähäisetkin tulot on laitettu säästöön. Tälle vuodelle kuitenkin päätin ottaa tavoitteeksi säästämisen, ja vaikka yksinasuessa ei mitenkään kehuttavasti sitä rahaa saakkaan kerrytettyä, niin oon päättänyt toden teolla alkaa seurailemaan rahankulutustani vähän kriittisemmin. Koska kukapa niitä säästöjä ei kaipailis erityisesti sitten opiskeluaikoina...

Haluan olla paras mahdollinen tytär, sisko ja ystävä. Mulla ei oo tähän muuta sanottavaa, kuin se että mä arvostan ja kunnioitan suunnattomasti mun jokaikistä läheistä ja haluan, että he pystyvät ajattelemaan musta samalla tavalla.

Haluan päästä opiskelemaan. Kaikista tavoitteista tää on ehdottomasti mun päätavoite. Vaikka en vois olla tyytyväisempi näihin kahteen pidettyyn välivuoteen, niin voin sanoa kaipaavani ihan hulluna koulunpenkille vaikka mun suusta toi lause onkin harvinaista. Toki mua masentaa, ettei nää kaks vuotta oo riittänyt selvittämään mun tulevaisuudensuunnitelmia, mutta pääasia on se, että lähtee opiskelemaan jotakin joka tuntuu edes inasen hyvältä idealta. Mä kirjoittelen opiskelujutuista vielä omaa postaustaan, mut jep, tänä vuonna teen kaikkeni etten joudu heinäkuun alussa pettymään!

Haluan kehittyä. Sanoinkin eräänä päivänä mun läheisille, että mulle on tullut sellainen sisäinen palo kehittää itseäni. En osannut sanoa, että mikä se juttu just olis, mutta ehkä juju onkin siinä että haluan kehittyä yleisesti. Niin ihmisenä, kuin erilaisissa tiedoissa ja taidoissa.

Haluan olla aidosti onnellinen. Syksyn jälkeisen "masennuksen" jälkeen oon osannut nauttia tosi pienistä ja arkisista asioista, ja se on aivan älyttömän voimaannuttavaa. Mä haluan nauttia elämästäni ilman suurempia harmituksia - vaikka ymmärränkin että ne harvemmin on itestä kiinni, mutta omalla asenteella pääsee jo hurjan pitkälle.

Sellaisia tavoitteita kuuluu mun vuoteen - ja toki pidemmälläkin tähtäimellä katottuna. Musta olis kiva kuulla pitkästä aikaa teistä vähän enemmänkin, joten pistäkää ihmeessä kommenttiboksi laulamaan ja kertokaa mulle, jos teillä on tälle vuodelle jotain lupauksia tai tavoitteita! :-)

February 02, 2017

SNAPCHAT DIARY

Moi tyypit! Te ette oo pitkään aikaan päässyt kurkkaamaan perinteisesti mun snapchatin (@anettemariea) syövereihin, joten täältä pesis pitkältä ajalta vähän enemmänkin sepustettavaa. Musta on muuten ollut ihana huomata, kuinka ootte pikkuhiljaa rohkaistunut tulemaan juttelemaan sielläkin puolella, pääsee jotenkin enemmän kiinni siihen millasia kivoja tyyppejä siellä onkaan seurailemassa 

snap1

1. Käytiin Annin kanssa joku kerta lyömässä ja oli kyllä kieltämättä hassua koskea pesäpalloon reilun vuoden jälkeen! :-D

2. Iihana Barca 

3. Maistoin tolloin muuten ekaa kertaa gingerbread lattee, ja sehän oli ihan pirun hyvää!

4. Tiiättekö, kun joskus reissusta on ihana palata takas kotiin? No tolta reissulta ei kyllä ollut, Barcelona teki muhun niin lähtemättömän vaikutuksen.

snap2

5. Se merkittävä salikerta, kun totesin mun salimotivaation vihdoin palanneen. Oli muuten ihana reenata pitkästä aikaa niin hyvällä motilla!

6. Heini opiskelee urheiluhierojakoulussa ja sehän on mulle tietty erittäin iso plussa ;-)

7. Nähtiin meidän isolla Kankaanpään porukalla piiitkästä aikaa pikkujoulujen merkeissä, mikä oli super ihanaa 

8. Adduista on tullu niin sanotut #tanssikengät, ne on nimittäin ollut jalassa jokaikinen kerta tanssimaan lähtiessä ;-D

snap3

9. Meidän iskä yleni itsenäisyyspäivänä kapteeniksi, ja olihan sitä nyt juhlittava hyvän ruoan kera!

10. Oonko ainoo joka tietyllä tapaa rakastaa niitä treenikertoja, kun on oikeesti niin kaikkensa antanut  että pelkästään treenikamojen vaihtokin tuntuu tuskalta? :-D

11. Mä en muuten ymmärrä, miks hyvä burgeriannos pitää pilata sillä, että lisukkeeks laitetaan niin tylsät perusranskikset. Haha #firstworldproblems, mut se on ihan tosi.

12. Me vietettiin Eveliinan ja Elisan kanssa blockit yhessä ja vasta joulukuussa nähtiin seuraavan kerran, mut historia toisti itteensä kun oli niin huippu ilta!

snap4

13. Oon innostunut ihan uudella tavalla susheista, mä voisin nimittäin nykyään joka kerta lounastamaan mennessä mennä sushille :-D

14. Mun ei alunperin pitänyt lähteä maman kanssa Raskasta Joulua -konserttiin, mut oli kyllä huikeen hyvä konsertti.

15. Ennen konserttia piti tietysti käydä tankkaamassa - uus raflasuositus Tampereelta on ehdottomasti Sasor!

16. Haha 

snap5

17. Meidän joulu oli vähän erilainen aikasempaan verraten, kun vietettiin sitä kummien ja serkkujen kanssa. En edes muista koska viimeks oltais oltu muuten kuin ihan vaan oman perheen kesken, mut aivan ihana joulu tuli vietettyä!

18. ...eikä tarjoilutkaan olleet yhtään hullummat. Huhhuh, kun tulee ihan vesi kielelle!

19. Aika blessed olo oli kieltämättä aattoiltana... :-)

20. Mentiin joulupäivänä vähän liiankin pitkästä aikaa mummin luokse. Mä vaan niin rakastan mummilan tunnelmaa!
 snap6

21. Osaako joku samaistua? Mä voisin jatkuvasti ostaa kivoja treenivaatteita ja ostan niitä jopa normivaatteita mielummin :-D

22. Me juhlittiin uutta vuotta vähän isommalla poppoolla Koskikeskuksen ravintolamaailmassa, mut pakko sanoa että petyin kyllä pahemman kerran. Jos kolme ravintolaa ei riitä luomaan uudeks vuodeks tunnelmaa, niin saa kyllä ihmetellä kuka niitä tapahtumia järjestää...

23. Kirjaimellisesti ruokataivas!

24. Käytiin Suvin kanssa pitkästä aikaa taas kuvailemassa ja hörppimässä Fazerilla jääteetä.

snap7

25. Mun aamujen ehdottomasti paras hetki on se, kun istahdan syömään aamupalaa, käännän sälekaihtimet auki ja seuraan torilla käppäileviä ihmisiä! :-D

26. Indeed!

27. Lähössä viettämään parin ihanan läksiäisiä!

28. En ollu koskaan aikasemmin koittanut tai edes nähnyt pelattavan beer bongia, joten olihan sitä vihdoin kokeiltava kun tuli mahis!

snap8

29. Niiin ikävä jo nyt tätä ihanuutta 

30. Mä tosiaan täytin puolessa välissä tammikuuta 21, musta on niin hullua että täysikäistymisestäkin on jo 3 vuotta?! :-D

31. Niiiiin kaunis pastellitaivas, mikä oli paljaalla silmällä vielä kauniimpi.

32. Käytiin maman kanssa tsekkaamassa leffassa Jackie ja suosittelen kyllä, jos vähääkään kiinnostaa aihe!

snap9

31. Käytiin vielä Even vikan illan kunniaks syömässä perheen kanssa Ohranjyvässä - siinä toinen raflasuositus Tampereelta! :-P

32. Totta tosiaan Eve ja Elisa otti ja lähti kevään ajaks ulkomaille vaihtoon, ja pitihän ne käydä hyvästelemässä lentokentällä. Onneks pian taas nähdään, kun otetaan suunnaks Nizza!

33. Auringonlaskujen ja nousujen rakastaja täällä moi!

34. Vietettiin Sofin ja Annin kanssa kivaa sunnuntaipäivää brunssin, shoppailun ja rentoilun merkeissä. Isot suositukset muuten Fazerin brunssille, jos joskus mietitte minne mennä!