July 23, 2016

BLACK ON BLACK

IMG_9603 IMG_95601 IMG_9638 IMG_9574
Paita H&M Hame Zara Kengät Halonen Reppu Aleksi13

Mulla on ollut kunnon tohinaviikko kerrankin päällä, kun joka päivä on saanut juosta paikasta toiseen, mut ei kuitenkaan negatiivisella tavalla! Oon muun muassa treffaillut tyttöjen kanssa, käynyt perheen kesken päiväreissulla, juoruillut Heinin kanssa omatekoisen kanasalaatin äärellä, viettänyt parhaiden kamujen kanssa mökki-iltaa ja käynyt ekassa asuntonäytössä lähinnä huvin vuoksi. Myös Tammerfestejä on tullut seurailtua ei festarialueelta, ja säästänyt hyvillä mielin reilun huntin haha.

Torstai oli myös odotettu päivä, kun treffattiin vihdoin Suvin kanssa Fazerin aamupalan ja kuvausreissun merkeissä. Musta on niin huippua, kun jonkun ihmisen kanssa klikkaa heti sen verran hyvin, että tuntuu kuin olis tunnettu jo pidemmän aikaa. Saatiin kuvattua puolin ja toisin asukuvatkin, ja kaikessa yksinkertaisuudessaan mä tykkäsin tosta asusta kyllä kovin. Kengistä on tullut ihan lempparit ja no, kokomusta nyt vaan toimii aina! 

Mut nyt, mä laitan koneen kiinni, kerään kimpsut ja kampsut kasaan ja suuntaan pikkuhiljaa rautatieasemalle päin. Meidän tyttöjen Menorcan reissu on nimittäin alkamisillaan ja mä en kuulkaas meinaa pysyä pöksyissäni. Huh, me ollaan huomenna niin lomalla!

En valitettavasti ehtinyt ajastaa teille viikon ajalle postauksia, joten palaillaan reissun jälkeen! Viettäkäähän tekin ihana viikko missä ikinä lienettekään ja toivotaan, että täällä kotosuomessakin aurinko lämmittäis :-)

July 20, 2016

PARI SANAA ITSEVARMUUDESTA

Väitän, että teistäkin moni ajattelee, että jokin vois olla vielä vähän paremmin ja jotain vois olla vielä vähän lisää. Kasvot vois olla eri muotoset ja nätimmät, kroppa hoikempi ja timmimpi. Voisit olla psyykkisesti vahvempi ja välittää vähemmän muiden mielipiteistä tai voisit osata sanoa ei useammin. Kaikesta löytyisi parannettavaa, että vois olla parempi. Mut mitäs jos mä sanonkin, että sä oot hyvä noin ja sä riität tollasena?

Mä rakastan itsevarmoja ihmisiä, naisia. Jos multa kysytään millainen ihminen on kaunis, on mun ensimmäinen vastaus itsevarma. Se, että ihminen on sinut itsensä kanssa, mutta voi silti ihailla toisia tuntematta oloaan huonommaksi, se on musta älyttömän ihailtavaa.

Oon valitettavan usein törmännyt siihen ajatusmaailmaan, kun itsevarmuuden ajatellaan olevan jotenkin negatiivista; se rinnastetaan usein automaattisesti ylimielisyyteen ja itserakkauteen. Mut kun se on kaikkea muuta. En väitä, etteikö kaikessa vois mennä liiallisuuksiin, mut mun silmissä itsevarma ei missään nimessä ole ylimielinen tai itserakas. Ehkä se ajatusmaailma kuitenkin juontaa juurensa tähän suomalaiseen kulttuuriin, kun ennemmin pyydetään omaa olemassaoloa anteeksi kuin kehutaan itseämme. Mut vaikka itsevarma ihminen onkin sinut itsensä kanssa, se ei tarkoita että kävelis nokka pystyssä muita halveksien - se on kuulkaas kaukana itsevarmuudesta.

IMG_9393

Mä en oo aina ollut itsevarma, päinvastoin. Oon ollut nuorempana tosi heikko ja moittinut itteeni jatkuvasti, koko ajan ja joka päivä. Milloin olin liian läski tai mun kasvonpiirteet oli järkyttävän rumat, milloin mielistelin ihmisiä tai olin niin tyhmä, ettei musta ollut yhtään mihinkään. Löysin itestäni jatkuvasti virheitä, joita halusin peitellä muilta ja lähes tulkoon elin sille, ettei muut näkis mussa mitään vikaa. Toisin sanoen mä välitin valtavasti, liikaakin siitä mitä mieltä muut on ja halusin näyttää olevani hyvä. Ja kuvitelkaapa kuinka nuoren tytön itsevarmuuden vähäisetkin rippeet kaikkoaa siinä vaiheessa, kun sun leukaa haukutaan. Sitä on tullut monta kertaa itkettyä äitille, kuinka sain taas koulussa kuulla pilkkauksia asian suhteen ja itsetunto oli ihan hemmetin nollissa tollasen jutun, muiden lapsellisuuksien takia.

Oon ollut huono sanomaan ei. Vaikka sisimmissäni oon ajatellut että ei ikinä, oon kiltisti vastannut kyllä. Tai sen sijaan, että olisin suoraan sanonut ei, oon keksinyt maailmanluokan selityksen miksi en nyt tällä kertaa tee sitä tai tätä. Myös virheiden myöntäminen on ollut mulle heikkous - enhän mä nyt vaan voi mokata mitään. Mut kun kukaan ei oo täydellinen, ja mä en oo sitä aina tajunnut.

IMG_9482

Iän varttuessa oon tajunnut, että kaikki ne virheet on ihan jotain muuta kuin virheitä. Ne on osa mua ja ne tekee musta just sellaisen kuin oon. Mä voin rehellisesti sanoa olevani itsevarma, mä ihan oikeesti tykkään itestäni just tällaisena. Totta kai mulla on hetkiä, kun en tykkää peilikuvastani tai tunnen epäonnistuneeni jossakin, mut se on ihan normaalia. Kroppakin vois olla parempi, mut ennen kuin nään peilistä unelmakroppani oon hiton hyvä just näin, löllöjeni ja kaksoisleukani kanssa.

On ihan okei epäonnistua ja kokea epävarmoja hetkiä. Se, että sä oot itsevarma, ei tarkoita ettetkö koskaan tuntis epävarmuutta. Mut itsevarma tyyppi haluaa kehittää niitä epävarmuuden kohteita, se uskaltaa kohdata ne pelottavatkin hetket ja kehittää itteensä. Mä oon esimerkiks maailman surkein kuvaamataidossa, mut who cares! Sen sijaan mä osaan omasta mielestä valokuvata ja multa löytyy visuaalista silmää, ja sitähän se onkin - jossakin ollaan vähän huonompia ja jossakin loistetaan paremmin. On tärkeää osata tunnistaa omat heikkoudet ja vahvuudet.

Mulle itsevarmuus on sitä, että sä osaat kantaa sun niin sanotut epäkohdat ylpeenä pää pystyssä. Että sä tykkäät itestäs just tollasena ja pidät ittees arvokkaana, etkä alistu muiden edessä. Itsevarma ei myöskään kato muita nenänvartta pitkin, vaan näkee muut ihan yhtä merkittävinä ja samalla tasolla itsensä kanssa.

Mä pääsin epävarmuuteni yli ja musta kuoriutui itsevarma nainen. Myös sä pystyt siihen jos tahdot 

July 15, 2016

JUST NYT REPEATILLA

Täältä tulis musahommia pitkästä aikaa! Mulla on meneillään joku kunnon musiikinkuuntelukausi, kun musiikkia tulee kuunneltua miltei joka välissä eikä kuulokkeet irtoa korvista sitten millään. Siispä alla sekalaista listaa viime aikojen soitetuimmista biiseistä - toivottavasti löydätte edes jokusen uuden biisin omiinkin soittolistoihin, vaikka nää onkin tainnut soida tuutista jos toisestakin jo hetken aikaa!

 

 

 

 

 

  

 

 

 

 

 

Vinkkailkaa hei ihmeessä teiänkin tän hetken lemppareita, uudet biisivinkkaukset ei oo ikinä pahitteeks!

July 13, 2016

TEHOKAS PORRASTREENI

Te ootte aika ajoin kysellyt treeniaiheisia postauksia, ja koska mä tykkään itekkin niitä teille väsäillä, niin tällä kertaa pesis tipsejä porrastreeniin!

IMG_9299

Mulla on eittämättä kaks totaalista viha-rakkaussuhdetta urheilun osalta ja ne on porras- sekä mäkitreenit. Mä rakastan sitä tunnetta, mikä treenin jälkeen on, mut hitto kuinka rankkaa niistä saa tehtyä. Muistan ikuisesti kuinka lukiossa pesislinjan harjoituksissa vedettiin mäkitreeniä valmentajien johdolla poikien seassa - se oli jotain niin hirveetä ja ajattelin pitkään sen jälkeen, etten tuu enää koskaan ottamaan mäkivetoja. No, nyt ne onkin yksiä mun suosikkitreenejä ja portaissa tai mäessä tulee treenattua melkeinpä joka viikko.

Mun aerobinen kunto on heikentynyt siitä kun lopetin pesäpallon pelaamisen, kun treenit tulee tehtyä lähinnä vaan salilla rääkätessä, mut varsinkin nyt kesällä oon taas välillä tykännyt siirtyä ulos sen salin sijaan. Porrastreeni on antanut aerobisen harjoittelun lisäksi ihan uudenlaista ärsykettä jaloille, mikä tekee vaan ja ainoastaan hyvää kehittymisen kannalta. Ylipäätään portaissa treenatessa kehittyy yllättävänkin nopeasti ja se on loistava keino saada rasvaa tirisemään.

IMG_9297

Niin kuin jokasta treeniä ennen, tulee porrastreeniäkin ennen lämpätä hyvin. Mun alkulämppä on useimmiten hölkkää tai reipasta kävelyä, minkä lisäks teen esimerkiks koordinaatiota ja venytyksiä. Juoksen myös portaat pariin otteeseen ennen itse treeniä, joka on viime kerroilla näyttänyt kuta kuinkin tältä:

1. Juoksu tikaten joka portaalle - kävely alas

2. Kyykkyhypyt - kävely alas 

3. Askelkyykyt - kävely alas

4. Luisteluhypyt - kävely alas

5. Kyykkyhypyt vuorotellen jalat auki ja kiinni - kävely alas

6. Askelkyykyt sivuttain - kävely alas

IMG_9286

Takaan, että tällä setillä saa jalat ja peppu kyytiä ja rasvaa palaa ihan kokonaisvaltasesti. Hiki todellakin siis virtaa ja vaikka tuntuu pahalta, niin lopussahan se kiitos aina seisoo! Ja hei, porrastreenin ei tarvi kestää kuin 20-30 minuuttia, koska kovalla tahdilla saa ittensä aikalailla poikki.

Onko teillä jotain inhokkitreeniä, jota kuitenkin tykkäätte tehdä?

July 05, 2016

KUN USKO MEINAA LOPPUA

Moi tyypit! Täällä aletaan pikku hiljaa selviytymään Himoksesta sekä Itä-Länsistä, vaikka ääni on vieläkin hieman kadoksissa. Mä tosiaan tartutin itteeni jonkun ihme pöpön, kun jussin jälkeen alkuviikko meni mahakipuillessa ja sen jälkeen jäätävässä kurkkukivussa ja lopulta ääni katos täysin viikonlopun aikana. Mut tässä sohvalla makoillessa tuli sellanen harvinainen avautumisfiilis, ja päätinkin heti avata tekstikentän ja raapustaa teille vähän syvällisempia ajatuksia, ennen kuin tää fiilis katoaa!

Tiiättekö sen tunteen, kun ei yksinkertaisesti tiedä miten päin oikein olis? Kun elämä tuntuu lähinnä yhdeltä suurelta kysymysmerkiltä, eikä vastauksia löydy. Näiden parinkymmenen vuoden aikana on tullut kyllä varsin hyvin huomattua, että elämä antaa mut samalla se myös ottaa. Et voi koskaan tietää mitä seuraavan nurkan takaa löytyy, mut sitähän tää elämä on - joskus käydään pohjamudissa ja myöhemmin pyritään ja päästäänkin takas pinnalle.

Perjantaina tosiaan koitti se hetki, jota mä ja monet muut oltiin odotettu jo pitkä tovi -  pääsykoetulokset julkaistiin. Mä olin jo asennoitunut siihen, että opiskelupaikkaa ei tälle syksylle heru ja selittänyt sitä samaa läheisillekkin ja no, niinhän siinä sitten kävikin. Vielä perjantaiaamunakin selittelin äitille ja tytöille, että oon käsitellyt jo sen mahdollisuuden etten pääse sisään ja oon ihan fine sen kanssa, mut kun opintopolkuun kirjauduttua eteen pamahti teksti "Hylätty", niin olihan se nyt pirun kova paikka. Purskahdin samalla sekunnilla itkuun ja siinä hetkessä tuntu just siltä, että maailma ois vaan romahtanut päälle. Vieläkään en oikein tiedä mitä mä ajattelen, toisaalta oon sivuuttanut sen asian tyystin ja jatkanut eteenpäin, mut toisaalta oon rikkinäisempi kuin koskaan. Tässä elämäntilanteessa opiskelut olis ollut just nyt se, mitä mä kaipaan. Mä haaveilin koko kevään siitä, kuinka saan alottaa syksyllä opinnot, löytää uusia kavereita, muuttaa omaan asuntoon ja ylipäätään alottaa uuden luvun elämässäni. Ne haaveet rikkoutui perjantaiaamuna enkä mä ollutkaan ihan fine.

IMG_9262

Mä en oo erityisemmin puhunut täällä siitä mitä tällä hetkellä teen, koska faktahan on se, että mä oon ollut työttömänä siitä asti, kun Tampereelle muutin. Puoleen vuoteen on mahtunut lukuisia työhakemuksia, työhaastatteluita toisensa perään, toiveikkaita ajatuksia, mut ennen kaikkea pettymyksiä, pettymyksiä ja pettymyksiä. Mulle työttömyydestä on kasvanut eräänlainen tabu ja sen takia en oo halunnutkaan puhua asiasta avoimesti. Sitä ajattelis, että isossa kaupungissa työpaikkoja on pikkukaupunkia paremmin saatavilla, mut onpahan tullut todistettua, että ei ole varsinkin, kun ansioluettelossa koristaa tutkintona ylioppilas. Ja nyt, kun opiskelupaikkaa ei auennut, niin fiilis työttömyydestä on entistä kamalampi. Mä teen kaikkeni, että jonain kauniina päivänä saan soiton työpaikan saamisesta, mut samalla sitä vaan väkisinkin ajattelee, että mitä jos ei sitä kaunista päivää näy.

Kun elämä ottaa samaan syssyyn enemmän, kuin se antaa. Kun et nää päivissä samalla tavalla positiivista, kuten oot ennen nähnyt. Kun haluaist vaan uskoa, että asioilla on tapana järjestyä niin kuin oot aina ennen uskonutkin, mut jossain vaiheessa oot menettämässä toivos. Siinä vaiheessa tuntuu ihan hemmetin vaikeelta.

Alkuun olin yllättävänkin positiivisin mielin menossa eteenpäin enkä lannistunut, vaikka työpaikkaa ei kuulunut ja tulevaisuus näytti isolta harmaalta kiveltä. Nyt on vaan myönnettävä, että jossain kohtaa positiivinenkin ihminen kohtaa negatiiviset tuntemukset eikä meinaa nähdä valoa tunnelin päässä. Mä en kuitenkaan oo luovuttajatyyppiä ja kaikesta huolimatta haluan edelleen uskoa parempaan, että jonain päivänä voin vaikka nauraa tälle kaikelle. Tähän väliin on myös pakko sanoa, että tässäkin tilanteessa perhe ja ystävät on ne, joiden merkitys nousee taas ihan omaan arvoonsa. Mä oon aivan tajuttoman onnellinen ja kiitollinen siitä, kuinka mun läheiset jaksaa päivästä toiseen tsempata mua ja uskoa muhun, vaikka ite en aina siihen pysty. 

Ja jos jotain positiivista täytyy yrittää löytää tästäkin tilanteesta, niin tiedän tän olevan loppupeleissä yks opettavaisimpia kokemuksia.